miksi seksi on hyvää vain jos siinä penetroidaan ja lauetaan?

Tällä kertaa heitän kuvitteellisen sosiaalitieteilijän viitan yltäni ja pohdin otsikon kysymystä varsin henkilökohtaisesti. Koska tarkastelen aihetta oman seksihistoriani valossa, on aihetta tässä käsitelty nimenomaan mies- ja naiskehon näkökulmasta. Eräs kiinnostava lähestymistapa, josta itselläni ei ole kokemusta, olisi tarkastella aihetta esimerkiksi intersukupuolisuuden näkökulmasta.

Mitä on normaali, hyvä seksi?

Menetin neitsyyteni 15-vuotiaana. Olen harrastanut seksiä siis nyt 14 vuoden ajan, sekä miesten että naisten kanssa. Sukupuolesta ja seksuaalisesta orientaatioista huolimatta seksissä on aina korostunut penetraatio- ja laukeamispakko. Ja jos ei pakko, niin ainakin suositus - käsitys siitä, millaista on normaali ja hyvä seksi. Meihin kaikkiin onkin iskostunut sosio-kulttuurinen malli siitä, millainen on onnistunut, hyvä seksikerta. Usein olemme niin ehdollistuneet tähän malliin, että pidämme sitä omanamme. Tällöin hyvältä tuntuu ennen kaikkea se, minkä alitajuntaisesti tiedämme istuvan kulttuurisesti hyväksyttyyn malliin.

Onkin kiinnostavaa, että se, minkä koemme kaikkein intiimeimmäksi ja yksityisimmäksi asiaksemme - seksielämämme - on kauttaaltaan kulttuuristen mallien ja esitysten rakentamaa. Intiimiyden sijaan pyrimme parhaamme mukaan toisintamaan oppimiamme malleja ja roolisuorituksia.

Kulttuurisessa käsityksessämme onnistuneeseen seksikertaan lukeutuvat siis ennen kaikkea penetraatio ja laukeaminen. Penetraatio voi olla oraalista ja se voi tapahtua ei-lihallisesti, apuvälineen avulla, mutta penetraatiokeskeisyys itsessään pysyy samana. Laukeamisessa taas on kysymys nimenomaan ejakulaatiosta, joka on eri asia kuin miehen orgasmi. (Valitettavasti miehen orgasmi kuitenkin puuttuu valtavirtaisesta seksikäsityksestämme lähes kokonaan.) Seksikerta voi olla onnistunut, vaikka nainen ei saisikaan orgasmia, naisella kun on tilaa kokea seksissä paljon muutakin, mutta miehen seksikerran voi täydellistää vain niin kutsutun kliimaksin saavuttaminen.

Penetraatiopakko ja koko

En tiedä teistä rakkaat lukijat, mutta oman kehoni herkimmät alueet sijaitsevat niskassa, kaulassa ja rintojen alueella. Penetraatio (tapahtui se sitten sormien, peniksen tai jonkun muun objektin toimesta) ei ole koskaan tuntunut itselleni juuri miltään. Vain ollessani äärettömän rakastunut (ja näin on käynyt elämässäni vain yhden kerran) penetraatio saa syvällisempiä ja moniulotteisimpia tasoja ja merkityksellistyy siten eri tavalla. Seksuaalisesti en kuitenkaan ole koskaan erityisemmin pitänyt penetraatiosta, saati sitten kaivannut sitä.

Penetraatiopakkoon liittyy lähtemättömästi ajatus siitä, että penetroivan objektin on oltava mahdollisimman iso. Pääasia on, että penetraatio tuntuu: tuntui se sitten hyvältä tai ei ei ole kysymyksenasettelun keskiössä. Penetraatio on epäonnistunut, jos se ei tunnu. Penetraatio on useimmiten myös äärettömän vakavaa puuhaa, jonka aikana ei naureta tai puhella ylimääräisiä - penetraation suorittamisen malli etenee opittua kaavaa noudattaen täsmällisesti eteenpäin.

Penetraatiokeskeisessä mallissa miehen seksuaalisuus pelkistyy peniksen alueelle - ja peniksen alueellakin vain sen päähän. Tämä jättää miehelle sallitun seksuaalisen kokemuksen tilan hyvin kapeaksi. Kun tähän yhdistetään vielä ajatus siitä, että seksikokemus on onnistunut vasta sitten, kun sperma on lentänyt, ei ole ihme, että seksistä tulee suppeaa ja suorituskeskeistä.

Laukeaminen onnistumisen osoittimena

Spermaa lennätetään varsin harvoin nimenomaan suvunjatkamisen takia. Muutaman sekunnin, maksimissaan kymmenen sekunnin pituinen laukeamishetki ei sekään ole järin suuri hekuma, vaikka laukeaminen voikin tästä huolimatta olla monille addiktoivaa. Miksi laukeaminen koetaan silti lähtemättömänä osana hyvää, onnistunutta seksikertaa?

Myös laukeamisen ajankohdalla on väliä: laukeaminen ei saa tapahtua liian nopeasti, mutta jos se tapahtuu liian hitaasti, alkaa kumppani mahdollisesti epäillä viehätysvoimaansa.

Ejakulaatio on siis loppuunviemisen, onnistumisen osoitin. Laukeaminen onkin valtavalla kulttuurisella painolastilla varustettu toimitus. Ei ole ihme, että niin moni mies ja välillisesti myös nainen kokee siitä painetta.

Ongelmat ja häiriöt hyvän seksin esteenä

Penetraatio- ja laukeamispakko mahdollistavat seksikokemuksen patologisoitumisen. Jos penetraatio ei onnistu vallitsevan seksikäsityksen mukaisesti, puhutaan erektio-ongelmasta. Jos laukeaminen taas tapahtuu liian nopeasti, on kyseessä ennenaikainen siemensyöksi. Ennenaikainen suhteessa mihin? Ennenaikainen suhteessa normaaliksi, hyväksi koettuun seksimalliin. Jos laukeaminen taas on vaikeaa tai ei tapahdu lainkaan, puhutaan orgasmihäiriöstä.

Fyysiset ja psyykkiset ongelmat asettuvatkin esteeksi normaalin, hyvän seksikokemuksen tuottamiselle. Medikalisoitumisen aikana näitä ongelmia vastaan käydään samoin kuin muitakin fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia: pääosin kaupallisen lääketieteen, joskus myös terapian keinoin.

Tämä näkyy myös siinä, miten vammattomuutta pidetään seksinharrastamisen normina. Vammaisten seksuaalisuus ja seksi näyttäytyy lähes poikkeuksetta marginalisoituna: se on tabu tai sitä kohtaan osoitetaan säälivää syrjintää.

Mitä jos seksi voisi olla mitä tahansa?

Mitä jos seksi voisi olla mitä tahansa? Mitä jos siinä olisi tilaa, avaruutta ja syvyyttä kokea enemmän tai vähemmän - juuri sen verran, kuin kulloinkin luontevalta tuntuu? Sosiaalisena ja kulttuurisiin tarinoihin nojaavana olentona Homo sapiens tuskin vapautuu penetraatio- ja laukeamispakosta yhdessä yössä. Mutta ehkä seksikokemukseen on mahdollista tuoda hieman enemmän tilaa - tilaa naurulle, tai ehkä edes sille pienelle hymylle, joka kertoo, että radikaalissa, intiimissä läsnäolossa ei tarvitse olla onnistumisia ja suorituksia, ei ongelmia eikä häiriöitä. Läsnäolo itsessään riittää.

PS. Millainen on normaali mies? -kirjoituksessaan kumppanini Timo pohtii maskuliinisuutta ja seksuaalisuutta valtavirtakulttuurista poikkeavassa kehossa koettuna.