Rinnat, seksirobotit ja kyborgit

Tässä kirjoituksessa pohdin rintoja, seksirobotteja ja kyborgeja - sekä yhdessä että erikseen. Feministinen teknotieteilijä Donna Haraway on esittänyt modernin lääketieteen ja sodankäynnin kyborgiorgioina. Onko 2020-luvun sukupuolesta ja seksistä kyrborgiorgioiksi - ja jos on, ovatko nuo vapauden vai vallan orgiat?

Rinnat vallan kohteina ja välineinä

Rintojen eroottisuus on aina ollut osa kulttuurisia ideologioita ja sosiaalisia valtajärjestelmiä. Rintojen koko ja muoto ovat symboloineet mm. rotua, sivilisaatiotasoa, yhteiskuntaluokkaa ja kansallisuutta.

Länsimaisessa heteronormatiivisessa kulttuurissa naisruumiin keskeisenä merkitsijänä pidetään tietynlaisia rintoja. Niiden seksuaalisuus tekee naisesta samalla kuitenkin myös haavoittuvan: rintojen kulttuurinen luenta vaihtuu kontekstista toiseen liikuttaessa. Rintoja korostetaan ja fetisoidaan objekteina, jotka kuuluvat heteroseksuaalisuuteen lähtemättömästi. Toisaalta väärä konteksti tai vääränlaiset rinnat voivat viitata johonkin groteskiin ja halpa-arvoiseen, kuten olemme huomanneet esimerkiksi keskusteluissa hyväksyttävän kokoisista silikonirinnoista. Rintoihin sisältyvät merkitykset ja arvonannot ovatkin aina kontekstisidonnaisia, ja toistavat usein ikivanhaa naisruumiiseen liitettyä huora/madonna -merkitysdikotomiaa.

Rintojen ylikorostunut seksualisoituminen länsimaisessa kulttuurissa voi johtaa oletukseen siitä, että kysymys on ylikulttuurisista, biologisista lainalaisuuksista. Monissa kulttuureissa rintoja ei kuitenkaan verhota tai korosteta kuten länsimaisessa kulttuurissa. Kulttuurissamme korostuukin kiinnostuvasti se, miten rinnat toisaalta tuodaan esille ja toisaalta verhotaan. Merkitystä on ennen kaikkea sillä, mikä rinnan alue verhotaan. Naisten nännien sensationalisointi miesten nänneihin verrattuna on kiinnostava ilmiö, joka ei suinkaan ole kulttuurista riippumaton. Siinä missä naisten rinnat on ylifetisoitu, on miesten rintoihin ja erityisesti nänneihin koskeminen usein edelleen tabu.

Rintojen erotiikan historiaa ovat säädelleet pääosin miehet. Rintojen kantajaa ei kuitenkaan voida nähdä vain vallankäytön uhrina. Myös nainen voi käyttää heteronormatiivista kontekstia vallanlähteenä ja luoda omaa toimijuuttaan. Monet kuvaavatkin silikonirintojen ottamista juuri voimaannuttavana kokemuksena. Tuo valta tapahtuu kuitenkin aina kontekstin sisällä - vallankäyttäjä on aina laajempien yhteiskunnallisten valtasuhteiden ristiaallokossa.

Rintojen kontekstisidonnaisuus tulee hyvin esiin, kun tarkastellaan esimerkiksi balettitanssijoita. Balettitanssijan keho edustaa ikuisen nuoruuden ja elinvoiman ihannetta. Suuret rinnat näyttävät vielä kadulla ja makuuhuoneessa hyviltä, mutta ovatkin balettikontekstissa yhtäkkiä groteskit ja sopimattomat – väärässä paikassa ja väärään aikaan.

Olen huomannut saman myös itse. Olen tuskaillut pienten rintojen kanssa koko elämäni. Kun siirryin joogan ja myöhemmin myös tanssin pariin, pienten rintojen merkitys muuttui radikaalisti. Yhtäkkiä ne olivatkin paitsi funktionaalisen kehon ilmentymä, edustivat myös nuoruutta, terveyttä ja elinvoimaa. Aloin yhtäkkiä pitämään rinnoistani. En siksi, että olisin tullut ympäröivän kontekstin viesteille immuuniksi, vaan siksi, että rintojeni koko sattui (viimeinkin) istumaan ympäröivän kontekstin viestiin siitä, millainen on oikeanlainen, hyväksytty vartalo. Olenkin saanut ymmärtää, että rintani ja suhteeni niihin ovat läpeensä yhteiskunnallisen kontekstin värittämät. 

Kun katsomme rintojamme, omiamme ja kumppanimme, katsonko niitä todella omin silminemme – vai yhteiskunnan silmin? Kumpi katse on hallitseva? Kummalle annamme enemmän painoarvoa? Ja ennen kaikkea: voimmeko edes itse valita?

Kyborgit, robotit ja Toiseus

Mitä kyborgit ovat? Donna Harawayn Cyborg Manifestossa kyborgi esitetään koneen ja organismin hybridinä, kyberneettisenä organismina. Kyborgit ovat samanaikaisesti olentoja sekä sosiaalisessa todellisuudessa että fiktiivisessä maailmassa. Rajanveto sci-fin ja sosiaalisen todellisuuden välillä onkin usein vain optinen illuusio.

Siinä missä nainen on vuosituhansia ollut se perimmäinen Toinen, on roboteista nyt tullut Toisia. Naisseksirobotissa yhdistyykin kiinnostavalla tavalla kaksi toiseutta. Seksirobotti makuuhuoneessa edustaa sekä teknologisoituvan nykymaailman sosiaalista todellisuutta että fiktiivistä Toiseuden maailmaa.

Länsimainen kulttuuri on syntynyt juuri näiden perimmäisten rajanvetojen varaan: mies/nainen, luonto/kulttuuri, jumala/ihminen, ihminen/eläin ja inhimillinen/ei-inhimillinen. On kiinnostavaa, että esimerkiksi Japanissa robotisoitumista ei ole nähty samanlaisena apokalyptisena uhkakuvana, jollaisena se usein lännessä näyttäytyy. Tämä on ainakin joidenkin tulkintojen mukaan paikallistettavissa shintolaiseen kulttuuriin, jossa inhimillisen ja ei-inhimillisen maailman välille ei luoda samanlaista rajanvetoa.

Rinnat ja seksirobotiikka

Roboteilla ei ole rotua tai sukupuolta omasta puolestaan. Ihmisellä on kuitenkin taipumus antropomorfisoimiseen (ihmisellistämiseen): projisoimme sukupuolen ja rodun sinne, missä sitä ei omasta puolestaan ole. Feministinen teknotieteilijä Donna Haraway onkin esittänyt, että kyborgi itsessään on post-sukupuolisen maailman tuote. Se horjuttaa länsimaisen kulttuurin keskeistä syntymyyttiä, Aatamin ja Eevan maailmaa.

Seksirobotiikassa sukupuoli ja rotu tulevat voimakkaasti esille. Seksirobottien (lähes poikkeuksetta valkoisten) rintojen koko vaikuttaa olevan lähes vakiona iso. Poikkeuksen tekevät vain lapsiseksirobotit. ”Valtaosa miehistä on heteroita, joten tottakai seksiroboteilla on isot rinnat,” on aihetta kommentoitu. On kuitenkin tärkeä pystyä havaitsemaan, että samalla kun koetaan toimittavan vallitsevien tosiasioiden pohjalta, näitä tosiasioita myös aktiivisesti tuotetaan. Seksirobotiikka on tulevaisuuden merkittävä oikeaoppisen ruumiin muoto-opin ja samalla heteronormativiteetin uusintaja ja tuottaja.

Myös miesseksiroboteilla on kookkaat rintalihakset. Miesten rinnoissa onkin tärkeää se, että ne ovat juuri tietynlaiset – lihaksikkaat. Lihoamisesta johtuva rintojen kasvu johtaa rinnan alueen rasvaprosentin kasvuun, jolloin rintojen koetaan feminisoituvan. Voidaankin huomata, että vaikka miesten rinnat eivät ole yhtä fetisoituneet kuin naisten, myös niihin liittyy voimakkaita merkityssisältöjä. Usein lihavuuskeskusteluissa viitataankin juuri mieskehon feminisoitumiseen: mieskehon feminisoituminen on kansanterveydellinen riski. Kansakunnan maskuliininen viriliteetti lepää miesten tarpeeksi pienten tai oikealla tavalla isojen rintojen varassa.

Millaisia kyborgeja aiomme olla?

Kyborgisuus on kaikkialla. Voimme nähdä tämän esimerkiksi modernissa lääketieteessä sekä sodankäynnissä. Sekä lääketieteemme että sodankäyntimme ovat kyborgisten orgioiden ilmentymiä. Me olemme kaikki kyborgeja myös seksielämässämme, laitteinemme ja välineinemme, fantasioinemme ja pelkoinemme.

Vartalot, ja rinnat osana niitä, ovat vallan ja identiteetin karttoja. Kyborgit eivät ole vihollisiamme eivätkä eksoottisia Toisia. Koneet eivät ole jotain muuta kuin me, vaan ne ovat osa meitä. Kun harrastamme kyborgiseksiä, jossa orgaaninen ja ei-orgaaninen kohtaavat, kohtaamme aina ennen kaikkea itsemme, oman historiamme ja oman tulevaisuutemme. Me olemme vastuussa siitä, millaista ruumiskuvaa, sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta toisaalta uudistamme ja toisaalta tuotamme.

Millaisia kyborgeja aiomme olla? Lapsiseksirobotit on kielletty jo osassa maailman maista, mutta nykymuotoiset seksirobotit jatkavat stereotyyppisten, kapeiden sukupuoliroolien ja seksikuvastojen uusintamista. Silikonirintojen ottaminen kasvattaa edelleen suosiotaan, ja yhä useampi kamppailee kehonkuvan häiriöiden kanssa. Yhä useampi on yksinäinen; (seksi)kumppanin löytäminen koetaan vaikeaksi jollei jopa mahdottomaksi. Seksirobotiikka on vasta lyömässä läpi, mutta on varsin todennäköistä, että se tulee vaikuttamaan merkittävästi siihen, millaista seksiä 2020-luvulla harrastetaan.

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen kysymällä itseltäni yksinkertaisen kysymyksen: millaisille rinnoille on tilaa 2020-luvulla? Pian ymmärsin kuitenkin, että kysymys on laaja, paljon laajempi, kuin voin tässä tekstissä käsitellä. Aloitetaan kuitenkin tästä.

(Osa jutusta on inspiroitunut Taina Kinnusen teoksesta Lihaan leikattu kauneus: Kosmeettisen kirurgian ruumiilliset merkitykset. Toinen mukana kulkenut teos on Donna Harawayn Cyborg Manifesto.)